... ja tää on mun uusi blogi. Mähän oon yrittänyt ylläpitää blogia aiemminkin. Se onnistui nippa nappa ja vähän niin ja näin suunnilleen vuoden verran. Onhan sekin saavutus sinänsä, sillä mun track recordilla kaikki suunnitelmallisuus levii käsiin muutamassa viikossa. Mut se setti mitä mä sinne kirjoitin oli aika kaukaista, pintariipasua, enkä mä oikeestaan paljastanut mitään itsestäni. Se ei ollut oikeasti mikään tunteiden ja ajatusten kaatopaikka, vaan mä kelailin asiaa liikaa siltä kannalta mitä muut haluaa lukea ja että mitä kirjottamalla oisin jotain muuta kuin elämästään kaiken jakavat bloggaridorkat jotka tekee postauksia tenttiinluvusta, maidonostoreissuista tai siitä mitä ne laittaa päälle ku ne astuu ovesta ulos. Mut tää blogi... Tää toivottavasti tulee olee todellista sitä mitä mä oon. Just deal.
Mun elämä ei oo glamourii, ei ees sellasta keinotekosta Tukiaisen Ed Hardy-glamouria. Mä oon melko tavallinen turkulainen opiskelijamimmi, joka ei arkena oikeesti juokse taidenäyttelyissä, trendikuppiloissa imemässä skumppaa tai jokirannassa ottaa järkkärillä kuvia roskikseen liimatuista anarkia-tarroista. Opintotuen ohella mä elätän itseni hakkaamalla glittertoppia kassaan eräässä vaateliikkeessä josta en välttämättä koskaan olisi mitään ostanut ellen ois siellä duunissa. Sillon ku en seiso kassan takana tai istu hikisen luentosalin penkissä, mä oon joko imemässä viiniä kavereiden kanssa, lenkillä tai rehellisesti istun sohvalla ja raavin persettä.
Aloin tossa kelailee, että mun tulevaisuuden ammatti kansankynttilänä asettaa mulle tiettyjä rajotteita vapaa-ajalle. Musta tulee tavallaan roolimalli ja se ei tuu olee ok törmätä mun opettamiin lukiolaisiin kapakoissa siinä kunnossa, että puheesta saa selvää yhtä paljon ku Hallanahon sekopäisestä ajatusmaailmasta. Siks mä teen sen kaiken nyt alta pois, nyt kun mulla on vielä siihen oikeus eikä kukaan oo mua hidastamassa. Nyt vielä mä voin esimerkiksi rehellisesti sanoa et olin just viikonlopun vetämässä viinaa Helsingissä ja oli ihan nastaa. Olo oli orpo kun ketään ei tuntenut, eikä ne baarit olleet sen kummempia mitä muuallakaan. Vitutti ravaa pisin keskustaa etsien baaria johon ei ois tunnin jonoa ja joka ois semisiedettävä ees musiikiltaan, mutta kun oli niin viineissä niin eihän se ees haitannut. Tänään paistoi aurinko ja oli kivaa kävellä Manskulta Hakaniemeen valtavan kahvikupin ja muutaman huikeen ystävän kanssa. Niitä elämän pieniä iloja jne. Nyt oon rehellisen peeaa eikä fyysinen vointi oo kovinkaan hehkee, mutta oli nyt taas sitten vähän jotain erilaista. Ja ainiin, imin bissee samassa kapakassa kahen nuoren suomalaisen näyttelijän kanssa, joista toinen nyt vaan sattuu olee mun future husband vaikka onki vähän liian nuori ja vähän liian stadi. En haluis leijuu, mut olihan se aika upeeta kuolaa kinkkua ihan livenä lähietäisyydeltä. Mut nyt tässä kun luin sen blogia ja sillä on tosi pehmeitä kirjotusvirheitä....HAAAAVEEEET KAAAAAATUUUUU....
Huomenna alkaa uus viikko sillä paskimmalla masispäivällä. Mut niit on onneks vaan viiskytkaks vuoteen ja jokasesta niistä on ennenki selvitty. Perjantaina alkaa maaliskuu. Koht on juhannus ja sitte taas joulu. Koht mä oon jo nelkyt ja mulla on 25 kissaa.
Näihin mietteisiin...
L
No comments:
Post a Comment